Tammikuun kirja: Nörtin näkökulmasta

Jos et ole vielä lukenut kuukauden kirjaa, lue pikaiseksi esittelyksi vaikka kirjoittamani vinkki siitä - pyrin välttämään juonipaljastuksia!

Tunnustan, että kun ensi kertaa näin Julie Halpernin kirjan Matkalla nörttiyden ytimeen Helsingin kirjamessuilla, olin tooodella epäileväinen. Ei, taasko meitä nörttejä väärinymmärretään, kuitenkin on ihan virheellistä tietoa roolipeleistä tässäkin kirjassa! En onnekseni antanut ensivaikutelman häiritä vaan tartuin kirjaan. Lopulta ihastuin siihen niin kovasti, että etsin kirjailijan nettisivut ja lähetin hänelle sähköpostilla kiitoksen siitä, että hän oli kirjoittanut niin mainion teoksen.

Sallan suhtautuminen kirjaan oli positiivinen, mutta ei kuitenkaan niin ihastunut kuin minun. Olen pohtinut, että se voi hyvinkin johtua erilaisista taustoistamme: minä olin jo teininä nörtti ja roolipelaaja, Salla ei näitä ole liiemmin harrastanut. Samaistuin siis vahvasti päähenkilöön Jessieen ja olin otettu siitä, miten positiivisesti mutta kuitenkin aidosti koulun roolipeliporukka oli esitetty. Kyllä sen voi myöntää - nörttikliseillä on pohjansa oikeassa elämässä. Esimerkiksi "syntymäouto" Dottie, jonka hiukset ovat aina rasvaiset ja ajatukset jossain toisessa maailmassa, voi alkuun vaikuttaa väsyneeltä kliseeltä, mutta hänellä on kuitenkin oma persoona ja hänenlaisiaan tyttöjä on olemassa. Kirjan muissakin sivuhahmoissa on juuri sellaisia henkilöitä, joita olisin ainakin halunnut tuntea murrosiässä, kuten "yllättävän järkevä" Chloe Moreno, jonka mielipiteistä soisi monen kirjan lukijan ottavan vaarin.

Paitsi nörttiyden "oikeaan" kohteluun, tykästyin kirjassa siihen, että hahmojen ongelmat olivat oikeantuntuisia ja oikeankokoisia. Sellaisia ihmisenkokoisia pulmia, joihin useimmat nuoret todella törmäävät. Kirjoilla, jotka kertovat rankoista ja dramaattisista ongelmista, väkivallasta ja huumeista, on ehdottomasti paikkansa, mutta on silti raikastavaa lukea teineistä joiden pulmat liippaavat lähempää ainakin omia kokemuksiani.

Lopuksi haluan todeta, että larppaaminen ja roolipelaaminen eivät ole aivan sellaisia kuin kirjassa - ainakaan Suomessa. Halpernin kuvaama pöytäroolipelisessio kuulosti vallan aidolta, mutta toki peleissä ja porukoissa on eroja - on enemmän ja vähemmän vakavia porukoita, ja enemmän ja vähemmän monimutkaisia pelejä. Kirjassa kuvattu larppaaminen onkin sitten jo oudomman oloista, koska amerikkalainen ja eurooppalainen (etenkin pohjoismaalainen) larppauskulttuuri ovat melko erilaisia. Mutta perusajatus, se fiilis taustalla, on sama: seikkailu ja ystävyys, se tunne kun löytää kavereita, jotka ovat tarpeeksi outoja että itsekin saa sellainen olla rauhassa.

Toimintaa?

Millaiseen nuorten toimintaan osallistuisit kirjastossa?

Mun elämä

Suonette anteeksi pienen poikkeaman musiikin puolelle. Totesimme Ilonana kanssa, että blogimme sopinee myös musiikin ja elokuvien käsittelyyn, kirjastoblogista kun on kyse.
Kuuntelin tässä eräänä päivänä työmatkalla ipodillani Maija Vilkkumaan tuotantoa iloisena sekoituksena ja siirryin eri kappaleiden myötä muistosta toiseen. Jokaisellahan on varmaan joku tietty artisti, jota kuunnellen on elänyt kenties vuosia ja kokenut tunteita äärilaidasta toiseen. Minulle se artisti on Maija Vilkkumaa. Olen kuunnellut Maijaa hänen soolouransa alusta lähtien (Pitkä ihana leikki ilmestyi vuonna 1999), enkä ole vieläkään kyllästynyt kappaleisiin. Jokaiselta levyltä on myös tuntunut löytyvän aina se joku tietty biisi, joka kuvaa juuri minun elämääni sillä hetkellä.
Niinpä Maijan kuuntelu ei enää olekaan ainoastaan hyvän artistin loistavien kappaleiden kuuntelemista, vaan myös aikamatka omaan historiaani. Sydänsuruja on joskus vuosia sitten upotettu muun muassa kappaleisiin Hiuksissa hiekkaa (Pitkä ihana leikki), Mun elämä (Ei), Se ei olekaan niin (Se ei olekaan niin) ja Rikkinäinen sähikäinen (Meikit, ketjut ja vyöt). Ammatinvalinnan järjellisyyttä tai järjettömyyttä pohdittiin sen sijaan kappaleessa Totuutta ja tehtävää (Meikit, ketjut ja vyöt), joka itse asiassa on edelleen suosikkibiisejäni. Työelämän tuskaisuuteen ja aikuistumisen ahdistukseen tartttuu myös iki-ihana Mä haluun naimisiin (Superpallo), jonka sanomaan on varsinkin raskaan työpäivän jälkeen helppo samastua. Oman lapsen myötä tärkeäksi on noussut kappale nimeltä Yöllä (Superpallo), sillä jälleen kerran Maija on onnistunut tekemään kappaleen, joka kiteyttää ajatukseni paremmin kuin osaisin niitä itse ikinä sanoa.

Nyt Maija on jäänyt määrittelemättömän pituiselle keikkatauolle, joten uusia levyjä on turha vähään aikaan odottaa - mutta ehkäpä vielä joskus? Kenties Maija muutaman vuoden kuluttua onnistuu tiivistämään orastavan keski-ikän ahdistukseni johonkin nerokkaaseen kappaleeseen, ja elämä on jälleen hieman kevyempää kun voi kokea että "joku muukin on ajatellut juuri näin".

Löytyykö teistä lukijoista Maija-faneja? Mitkä ovat lempikappaleenne? Ja jos Maija ei innosta, kuka teille on SE artisti, jonka laulujen tahdissa olette elämäänne eläneet?

Nörttikliseet

Matkalla nörttiyden ytimeen-kirjan innoittamana aloin pohtia erilaisia kirjallisuudessa, tv-sarjoissa ja elokuvissa esiintyviä nörttikliseitä. Ensimmäinen klisee on tietenkin se, että nörttiyden näkee kauas jo ulkonäöstä.
Nörtti ei osaa pukeutua, tai ei ainakaan pukeudu muotistandardien mukaisesti.Lisäksi hänen henkilökohtainen hygieniansa on kyseenalainen, ellei hän sitten satu olemaan kiltti tyttö-tyyppiä, jolloin hänellä on
pitkät, tiukalla letillä olevat hiukset ja hän on aina suihkunraikas. Silmälasit ovat nörtille tietenkin lähes välttämättömät, ja niiden tulee olla paksulinssiset. Nörtit ovat myös hyvin epäsosiaalisia, tai ainakin kommunikoivat vain oman lajityyppinsä ihmisten kanssa kummallisella slangillaan. Nörtit eivät myöskään missään tapauksessa harrasta urheilua, sillä kaikenlainen fyysinen aktiivisuus on heille kauhistus. Seurustelukin on hieman kyseenalaista, mutta jossakin määrin mahdollista oman lajityypin edustajien kanssa.Tällöinkään ei kyllä edetä kovin fyysiselle tasolle, vaan lähinnä harrastetaan nörttimäisiä aktiviteetteja yhdessä.

Millaisia nörttikliseitä te lukijat keksitte? Entä aihetta käsitteleviä kirjoja? Omat suosikkinörttini kautta aikain ovat Buffy Vampyyrintappaja-sarjan Willow ja Giles, tosin sarja muutenkin kuuluu omalle All-time favorite-listalleni.

Tammikuun kirja: Julie Halpern, Matkalla nörttiyden ytimeen

Tammikuun kirjaksi valitsimme hulvattoman hauskan Matkalla nörttiyden ytimeen. Kirja kertoo ompelua harrastavasta matikkanero Jessiestä, jonka parhaat ystävät päättävät yhtäkkiä ryhtyä punkkareiksi. Jessie ei innostu uuden identiteetin hankkimisesta ja huomaa ettei yhteisiä kiinnostuksenkohteita meinaa enää entisten bestisten kanssa löytyä. Omaksi järkytyksekseen Jessie havaitsee viihtyvänsä yhä paremmin koulun roolipelinörtti-Dottien ja tämän kummmallisten kavereiden kanssa. Mutta mitä tällainen ystävyys tekee Jessie maineelle? Ja onko hänestä itsestäänkin muotoutumassa nörtti? Entä voiko ihastua poikaan, jonka housunlahkeet ovat liian lyhyet?

Ilonan kirjavinkki Matkalla nörttiyden ytimeen kirjasta löytyy täältä. Ilona on myös luvannut kommentoida kirjaa lähiaikoina roolipelaajan näkökulmasta.Entä löytyykö teistä lukijat roolipelaajia? Mitä piditte kirjan antamasta kuvasta?